Samae Koskinen – sisältö merkitsee, toteutustapa voi olla yllättäväkin

Samae Koskinen on tehnyt viime vuosina mukavasti radiosoittoa saaneita laadukkaita lauluja. Riffin haastattelussa hän paljastaa olevansa lauluntekijänä yhtäältä vanhan liiton mies ja toisaalta tyyleillä leikittelijä.


Kevään 2016 aikana Samae Koskinen soitti akustisia keikkoja ympäri Suomen, yksin ja akustisesti kitaran säestyksellä. Keskustelumme Samaen työhuoneella Helsingin keskustassa alkaa siitä miten hän soittajana ja esiintyjänä asennoituu tilanteeseen, jossa mitään turvaverkkoa ei ole.

– Ennen mietin, että pitäisi toisintaa ne kaikki harmoniat ja melodiat mitä levyllä on. Enää en välitä, koska olen tullut siihen lopputulokseen, että soolokeikoilla merkitystä on läsnäololla. Kerron stooreja siitä mistä kappaleet kertoo ja missä olosuhteissa niitä on tehty, ja muutakin läppää. Palaute on ollut usein sellaista, että ”tämä laulu näyttäytyy minulle uudessa valossa kun keskityin tekstiin enemmän.” Toki soitan sormilla aika paljon ja pystyn soittamaan melodioita sinne mukaan, eli se ei ole pelkästään sellaista, että otetaan avoimia sointuja.

Viime syksynä ilmestynyt uusin levy Henkilökohtainen Ennätys on tekijän omasta mielestä nimensä veroinen, eikä suotta: tulos on todella erinomainen ulkopuolisenkin korvilla kuunnellen. Samae Koskinen vastaa myös levyn tuottamisesta yhdessä Mikko Tammisen kera, joka tunnetaan etupäässä elektronisen musiikin puolelta ja co-write -hommista.

– Hän tuli mukaan vasta loppuvaiheessa; ”Keltaista”-sinkku on tavallaan meidän yhteistuotanto. Käytännössä minulla oli kaikki muu jo aika pitkälle tehtynä. Mutta hän miksasi levyn taiteellisesti, ja mielestäni ihan törkeän hyvin. Se on aika moderni miksaus, vaikka esimerkiksi ”Äänekäs” on lähes live-otto Finnvoxilla. Toki siellä on niitäkin biisejä, joissa raitoja on paljon.

”Keltaista” flirttailee mielestäni hienovaraisesti elektronisen musiikin kanssa. Oliko se mielessä kappaletta tehdessä?
– Ei varsinaisesti. Mutta demo oli hyvin yksinkertainen: siinä oli vain se pumppaava basso, soinnut ja muutama melodialinja. Huomasin, että sen huudatuskohdan melodia on aika ”ruotsalainen”, ja tykkään aina leikitellä tyyleillä. Vaikka siinä on bassorumpu joka iskulla, niin se ei mene neljään, eikä käsittääkseni ollut ihan helppo toteuttaa. Mutta tämä ei ole edes koneellisin laulu mitä olen tehnyt. ”Olit kaikki” oli vieläkin enemmän Pet Shop Boys -meininkiä.

 

 

Pohjapiirros pitää olla kasassa

Edellisen levyn nimibiisi ”Hyvä Päivä” tuntui jopa ’60-lukulaiselta. Samae ei tätä kiellä ja kertoo että hänet keskeiset vaikutteensa tulevat tuon vuosikymmenen musiikista.
– Luulen, että yritin vähän samaa kuin ”Eväsretki”-biisissä. Siinä on vähän ”Karma Chameleonia”, joka taas on ihan selkeästi sellaista valkoisen miehen soulia. Hyvässä Päivässä on myös se Byrds-kitara ja ne jouset.

– Nyt olen tehnyt 20 uutta biisiä. Niissä  on myös sellaisia, joissa on rytmisempää laulua, jota joku voisi kutsua jopa räpiksi. Yritän hakea rajojani. Olen tehnyt pari viime levyä siten, että niillä ei ole yhteistä teemaa. Haluaisin, että levyn lauluja kohdeltaisiin yksittäisinä taideteoksina ja niissä olisi sellainen klangi, ettei koskaan tiedä mitä odottaa. Kuten vaikka Beckin levyillä, että voi tulla joku tanssibiisi ja hiljainen folk-kappale peräjälkeen.

Samae muistuttaa olevansa vanhan liiton mies siinä mielessä, että laulun pohjapiirroksen pitää aina olla kasassa ja perusteltu.
– Olen siinä mielessä sisältöihminen, että se merkkaa paljon. Sen sijaan toteutustapa on monellakin tapaa toisarvoinenkin, sillä voi leikkiä. Jos aloittaa pelkästään siltä pohjalta, että tässä on tällainen basari ja tällainen lauluefekti, niin ollaan aika vähin eväin liikkeellä. Sen sijaan olen ajatellut, että jokainen biiseistä voisi olla ihan hyvin single.

Aiot kuitenkin jatkaa albumien tekemistä?
– Joo, tietenkin. Mihin tuo murros nyt meneekään, niin julkaisumuodolla ei ole väliä. Kuluttajana tykkään kuunnella kokonaisuuksia, en kuitenkaan näe sitä yhtään huonona kehityksenä, jos tulevaisuudessa on EP-julkaisuja, neljän viiden biisin kokonaisuuksia. Esimerkiksi ruotsalainen bändi Amason tekee aina välillä sellaisia EP-rykäisyjä. Ne on itse asiassa aika kivoja, niihin riittää mielenkiinto tällaisena hektisenä aikana.

Samaen mielestä alan murros on tuonut mukanaan myös sen, että musiikista puhuttaessa puhutaankin usein bisneksestä. Hän kysyykin, että eikö musiikin tekeminen ole arvo sinänsä, sai siitä rahaa tai ei.
– Monen kanssa kun puhuu musiikista niin se on sitä itkuvirttä, että voi voi kun levyt ei myy tai että kaksi musapäällikköä päättää mitä Suomi kuuntelee. Aika harva tuntuu nauttivan siitä faktasta, että musiikin tekeminen on itse asiassa helvetin hauskaa hommaa. Yritän olla sortumatta siihen voivotukseen, että tämä on auringonlaskun ala, jolla ei pysty enää itseään elättämään. Oma perimmäinen syyni tehdä musiikkia on ollut se, että sillä olen löytänyt oman kielen, jolla ilmaista itseäni. Se, että joku sitä kuuntelee on aivan älyttömän siistiä. En usko, että David Bowie olisi alkanut narisemaan, että vitsi kun tästä Spotifysta tulee niin vähän rahaa.

 

Tunteiden välittämistä

Työhuoneen seiniä koristavat erilaiset kitarat ja työpöydän vieressä on Native-Instrumentsin Komplete Kontrol. Lauluja Samae tekee mielellään koskettimilla, piano-pohjalta. Kun soitin ei ole niin hyvin hallussa, tulee tehtyä erilaisia ratkaisuja.
– Kitaran tunnen liian hyvin. Tottakai molemmilla on tietyt maneerit, mutta pianolla tulee yllätyksiä.

 

Sanoittajana tunnut käyttävän paljon sitä murretta millä puhut?
– Niin olen sen ajatellut. Ainoa esikuvani suomenkielisissä tekstittäjissä on Dave Lindholm, ja uskoisin että hän voisi puhua niitä tekstejään. Se on ihan ainutlaatuista.

Mitä tulee tekniikkaan, Samae ei ole varsinainen loppusoinnuttelija, joka käyttäisi puhtaita riimejä. Hänelle riittää, että rivien lopussa on samat vokaalit.
– Muuten vaihtoehdot pienenee niin paljon. Se voi johtua kyllä siitäkin, että suhteeni suomenkieliseen musiikkiin on tosi löyhä. En ole kuunnellut sitä kovin paljon, ja kaikki mitä itse olen tehnyt on sellaista erehdyksen kautta opettelua.

– Sanoituksissa on kuitenkin kysymys tunteiden välittämisestä. Olen huomannut, että parhaat lopputulokset tulee yleensä silloin kun tekstejä tekee ilman filtteriä ja on siinä asian äärellä. Esimerkiksi ”Hän, jolla on kaikki” kertoo siitä päivästä kun menin naimisiin ja ”Sinä” taas omasta pojastani. Ne ei ole koskaan falskeja esittää.

Sovitukset tulevat yleensä valmiiksi jo työhuoneella, ja ne harjoitellaan todella hyvin ennen studioon menemistä.
– Kuuntelen kyllä bändiltä jokaisen idean, ja usein Veli Kauppisella ja Jani Ketosella niitä onkin. Yleensä ne toteutetaankin, ja meillä on tosi kova kunnioitus toisiamme kohtaan. Mutta joistain biiseistä jää pelkät rummut, ja minä sitten tykittelen kaiken muun itse. Koskettimiin tarvitsen kyllä yleensä apua. Jousisovituksista teen osan itse, mutta pyydän myös apua.

Työhuoneella äänittäessään Samae luottaa Manleyn konkkamikrofoniin.
– Laitoin Neumannit ja muut riviin, ja tuo oli paras minun laulusoundille. Interface on Universal Audion Apollo Twin. Minulla oli Apogeen Duet, mutta tämä on paljon helpompi käyttää. Softa on Logic, sillä on helppo tehdä demoja.

 

Töitä kurinalaisemmin

Samae kertoo tehneensä kullekin levylle ensin ison kasan kappaleita, jopa 60 puolivalmista runkoa, joista hän on sitten muokannut valmiit laulut. Vuoden alusta pakka on mennyt uusiksi, ja hän tekee nyt uusien laulujen kanssa töitä normaalin työviikon mukaisesti.

– Otin tavoitteen, että teen kaksi biisiä viikossa melko valmiiksi, eli perjantaina minulla on niistä demot. On ollut tosi hauskaa viettää jonkun laulun kanssa vaikka kaksi kolme päivää ja tehdä se valmiiksi. Se on palkitsevampaa kuin että rykäisisi vain jotain ulos tyyliin: tämä on ihan hyvä, C-osan ja kertosäkeen läpän voi miettiä sitten myöhemmin.

Työtavan muutos johtui myös halusta tehdä työt silloin kun niiden aika on.
– Olen katsonut ikätovereitani luovilla aloilla ja huomannut, että moni väsähtää tosi pahasti kun mennään kolmestakympistä eteenpäin; tulee helposti tehtyä kaikkea ja samalla vähän liikaa. Minullekin kävi niin, ja piti hengähtää. Nykyään teen mieluummin työt silloin kun niiden aika on, varsinkin kun on pieni poika. Keikkatauko on tosin tehnyt sen, että nyt keikkoja alkaa jännittämään jo pari päivää aikaisemmin. Nautin kyllä suunnattomasti kun pääsee yleisön eteen, joka on maksanut siitä, että kuuntelee laulujani, Samae kiteyttää.


 

•••

Tämä haastattelu on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2016Vastaavia, musiikin tekemiseen uppoutuvia ja sen liepeille kiertyviä haastatteluita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.

Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena. 

Riffin voi ostaa myös digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin kaikki hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia numeroita myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

01.10.2017
|
Teksti: Timo Östman | Kuvat: Tommi Posa
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy