|
Lauluihin perustuu koko musiikkiteollisuus, sanotaan. Lauluilla on kirjoittajansa, ja joidenkin visiot kelpaavat useillekin eri artisteille. Yksi tällainen kirjoittaja on Rodney Crowell, Nashvillen mestari. Tapasin helmikuun alussa Suomessa konsertoineen Crowellin Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla, soundcheckin aikaan. Samalla kun akustisen trion täydentävät viulisti Jenny Scheinman ja kitaristi Will Kimbrough aloittelivat taustalla tsekkaustaan, me istuimme baarin puolelle juttutuokioon. 1990-luvun lopulta lähtien on puhuttu alt.countrysta, mutta vaihtoehtoisuus tässä musiikinlajissa ei ole varsinaisesti uutta. Nashvillessa alkoi kehittyä vaihtoehtoinen countryskene jo 1970-luvulla, jolloin Guy Clark, Townes Van Zandt, sekä hivenen nuoremmat Rodney Crowell ja Steve Earle, muiden muassa, kertoivat elämänmakuisia tarinoita folk-vaikutteisesti. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, eletty elämä näkyy Crowellin kasvoilla ja kuuluu positiivisella tavalla lauluissa. 2000-luvulla on syntynyt hänen uransa parhaita lauluja ja albumikokonaisuuksia. Nashvillen keskitietä ne eivät seuraile. Teeman hahmotusta Teemallisuus rantautui osaksi pop-musiikin laulunkirjoitusta viimeistään 1960-luvun lopulla, kun pitkäsoitosta tuli standardi ja syntyi idea teema-albumista. Juttelemme aluksi juuri teemallisuudesta, ja jossain vaiheessa Rodney tekee vertauksen maalaustaiteeseen. Rodney Crowellin uudelta levyltä "Sex and Gasoline" löytää useampaa laulua yhdistävän teeman, joka sai sysäyksen omasta perhe-elämästä.
Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 3/2009).
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla. Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
|
