|
Kova ja tiukkasyinen afrikkalainen ruusupuu eli ”bubinga” tekee tuloaan rumpumarkkinoiden perinteisten raaka-aineiden – vaahteran ja koivun – rinnalle. Tama tarjoaa kaksi lähestymiskulmaa eksoottiseen akustiikkaan.
Arvokas afrikkalainen ruusupuu ei ole mikään tuore tulokas soitinmarkkinoilla. Akustiset ominaisuudet ovat tehneet siitä halutun rakennusaineen vaikkapa kitarankauloissa ja bassojen lankuissa. Rummuissakin bubingaa on joillain valmistajilla nähty, etupäässä kuitenkin pintaviiluina eksoottista ulkonäköä tuomassa. Kaksikon kalliimpi ja rouheamman näköinen ”Bubinga Omni-Tune” -mallisto tarjoaa 100-prosenttiset bubinga-rungot. Koska kyseessä on vaahteraa tai koivua huomattavasti tummempi, punertavan ruskea puulaji, sen pinnoittaminen on hankalampi juttu. Siksi Omni-Tune-sarjassa tarjolla onkin vain luonnonväriä josta syyt näkyvät läpi, tai vaihtoehtoisesti täysin umpeen maalatut valkoiset ja mustat pinnat. Tätä päivää Riffin kapuloitavaksi kasattiin sekalainen setti: bassorumpuna oli 22-tuumainen 18 tuumaa syvä tykki, ja 10- ja 12-tuumaisia räkkitomeja vahvistettiin vanhan koulun 16-tuumaisella kantti-kertaa-kantti -lattiatomilla. Tomit ja bassari napattiin vaahterapinnoitetusta Bubinga-sarjasta kun taas virvelinä kokeiltiin Omni-Tune-malliston 5,5 tuuman syvyistä yksilöä. Malliston kaikkien tomien runkopaksuus on kahdeksan milliä, bassarit ja virvelit ovat millin tuhdimpia.
Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 2/2007).
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla. Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
|
