Steve Gadd kruunasi Espoon April Jazzin 2017

Tämänvuotisen April Jazzin kiistatta tunnetuimpia nimiä oli rumpuidoli ja -ikoni Steve Gadd. Ja loppuunhan ne myytiin, Steve Gadd Bandin molemmat Louhisalin keikat. Konsertteihin lippunsa lunastaneet onnekkaat voivat kiittää festivaalijärjestäjää siitä, että tarvittaessa isommankin Tapiosalin kevyesti täyttävä Gadd sai nyt esiintyä sähköiseen ja rytmisesti tiheään soittoon soveliaammassa intiimissä Louhisalissa.

Seitsemänkymppinen, huikean uran tehnyt Steve Gadd ei esittelyjä kaipaa, mutta jos kuitenkin napataan vaikkapa kolme kärjestä suoremman biitin lohkolta, niin mieleen nousee Paul Simonin, Eric Claptonin ja Steely Danin tasoisia nimiä. Myös Espoon keikka rakentui jazz-kontekstista huolimatta pitkälti ”suoralle” biitille, tosin suoruutta sopivasti koukutellen eikä läheskään aina ihan 4/4-tahtilajissa. Tällä ryhmällä oli tultu soittelemaan iloisesti sellaista musiikkia, jota ei tähtiartistien stadionkeikoilla kuulla. Omissa nimissään Steve Gadd Band on ehtinyt julkaista pari studioalbumia ja yhden livekokoelman.

Kaikki kunnia Gaddin joukkueen fuusiolle – jazzahtavalle ja bluesahtavalle instrumentaalirockille sekä jopa kantrisävyille – mutta tämänkin eliittiryhmän kohdalla tuntui jossain määrin pitävänsä kutinsa se, että sessiomuusikkojen omissa projekteissa noste löytyy enemmän sovituksellisten ja soinnillisten jippojen sekä yksilösuoritusten ja yhteissoiton suunnalta kuin sävellyksien sisäänrakennetusta nerokkuudesta. Joillekin saattoi illan annista jäädä takaraivoon luuppaamaan aloitusnumerona kuultu, tenhoavan kimurantti ”The Wind Up”, jota tahdittivat bändin nytkähtelevä svengi ja maestron itsensä milloin millekin kohotahdille lataamat kiukkuisen kuuloiset aksentit.

Soittajapuolella Gaddin kvintetissä mielenkiinto kohdistui eniten porukan vähiten jatsimpaan komppikolmikkoon, jonka muodostivat rumpalin rinnalla kitaristi Michael Landau ja basisti Jimmy Johnson. Landaun avaruusefekteillä maustettu harmoniakäsittely oli silkkaa esittävää taidetta harkituimmillaan ja Johnsonin basismi herkkua kaikille, jotka arvostavat selkeää soundia ja jämäkkää taimia. Johnsonin epäkiitollisena tehtävänä tuntui olevan pitää ostinatot rullaamassa ja estää bändin ykkösiä leviämästä käsiin silloinkin, kun maestro kannujen takaa koputteli fillejään tai soolojaan niin pulssia vastaan kuin suinkin kehtasi.

Gadd itse puolestaan muistutti soitollaan, kuinka huima dynamiikka rumpusetillä onkaan ja tuntui ikään kuin kysyvän: ”...vaan miksei sitä koskaan käytetä?” Kun melkeinpä hämäävän iisin ja varovan kompin sekaan lävähti aksentti vanhemman valtiomiehen auktoriteetilla, osumakerroin oli kiitettävää luokkaa: torkahteluunkin taipuvainen kuulija jaksoi taas hetken messissä täysin rinnoin.

Toinen Gaddin soittotekninen tehokeino tuntui olevan harkitun harvahko lyönti. Ilmoille loihdittujen nuottien rinnalle nousivat näin tärkeydessään ne, jotka rumpali oli valinnut jättää soittamatta. Välillä pysähdyttiin koko bändin voimin kuuntelemaan ääniä, joita soittimista lähti – ilman hoppua seuraaviin.

Leimallisten rumpusoolojensa lisäksi Gadd viljeli odotetusti tavaramerkikseen muodostuneita lineaarisia komppeja, joissa hän purkaa tuttuja pikkurumpurudimentteja alkutekijöihinsä vain jakaakseen iskut uudestaan kaikille raajoille, ympäri rumpusettiä.

Oli tietyllä tavalla virkistävää, että Gaddin ryhmä ei ollut mallia ”wanha stara & nuoret nälkäiset kollit”, joka on jo pitkään tuntunut olevan ainoa sallittu kokoonpano kenelle tahansa konkarisoittajalle, joka on päättänyt lähteä omissa nimissään kiertueelle. Päivän pakollista muotia kuin kurillaan vastustanut Gadd oli koonnut ryhmänsä monissa liemissä keitetyistä kehäketuista, joiden kanssa nuotit ja kemiat miksautuivat orgaanisesti eivätkä päälle liimatusti.

Ja mikäs oli miksautuessa: jo kehutun kolmikon lisäksi kuulaita flyygelitorviosuuksiaan puhaltanut Walt Fowler sekä (tästä kiertuekokoonpanosta puuttunut) sormiosoittaja Larry Goldings ovat kaikki touhunneet kimpassa muuallakin kuin tämän bändin riveissä. Arvatenkin ryhmä hitsautui yhteen jo kompatessaan porukassa legendaarista laulaja-lauluntekijä James Tayloria tämän tähtisoittajakaartissa!

Steve Gadd Band Louhisalissa 28.4.2017.

03.05.2017
|
Tommi Saarela | Kuvat: Tuomo Antikainen
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy