Loota Percussion – ei cajon eikä rumpusetti vaan Loota!

Kotimainen keksintö yhdistää cajonin ja perinteisen rumpusetin hybridiksi, johon settirumpalikin saa solmittua helposti luontevan suhteen.

Rumpali Mika Lilja alkoi kehitellä Lootaa aluksi omiin tarpeisiin, kun pitkänhuiskea seinäjokelainen kyllästyi kyyristelyyn cajonia soittaessaan. Soittoasentoa oli saatava paremmaksi. Matkan varrella Lootan kehittelyyn osallistui lukuisia rumpaleita, joilta kerättiin ideoita niin soundien kuin ergonomian osalta. Eritoten puumateriaalin oikeanlaisien paksuuksien löytämiseen käytettiin paljon aikaa.

 

 

Nyt käsillä on pitkällisen prosessin tulos, joka on sanalla sanoen kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas.

Lootan perusrakenne koostuu kahdesta laatikosta: basarista, jonka päällä istutaan, ja sen kannen etureunaan kiinnitettävästä pienemmästä laatikosta eli snaresta. Kannatinpalkki on kiin-teäs-ti snaressa kiinni ja sen toinen pää upotetaan Lootan etuseinämän hahloon ja kiristetään sormiruuvilla.

Snaren etureunassa taas on kiinni ”hi-hat”, joka koostuu kolmesta päällekkäin ladotusta metallilevystä. Haitsun ”avonaisuutta” säädellään kahdella ruuvilla, pienentämällä tai lisäämällä levyjen liikkuma-alaa.

Snaren kyljestä lähtee myös symbaalistandi, joka asettuu setin vasemmalle puolelle. Vaijeripedaali puolestaan kiinnitetään basariin erillisen telineen avulla.

Loota on metalliosia myöten Mika Liljan alusta loppuun kasaama. Puumateriaaleina käytetään paikallista puutavaraa. Runko on kasattu A-luokan koivuvanerista ja lyöntikalvot ovat lentokonevaneria.

 

 

Parin ruuvin takana

Loota on hämmästyttävän yksinkertainen konstruktio. Kun Loota laitetaan kuljetuskuntoon, ujutetaan snare telineineen ulos, käännetään sitä 180 astetta ja työnnetään samaan kiinnitysreikään. Ainoastaan pikkulaatikko jää basarin päälle. Muut Lootan osat laitetaan basarin sisälle sen takaosassa olevasta reiästä.

Ensimmäinen Lootan kasaus soittokuntoon kesti tottumattomalta neljä minuuttia, josta suurin osa meni isohkon pedaalin ulos onkimisessa. Purussa meni puolitoista minuuttia, josta suurin aika taaskin pedaalin kanssa ähistessä. Soittimen käyttöliittymä on kuitenkin hyvin yksinkertainen, kunhan sen kanssa tulee sinuiksi. Tottuneelta Loota on soittokunnossa käden käänteessä.

Laitteen ergonomiassa ollaan lähellä settirumpalin soittoasentoa. Snare on suoraan soittajan edessä jalkojen välissä ja haitsu sen etureunassa. Snaressa kiinni oleva symbaalistandi on yllättäen vasemmalla puolella, vaikka se olisi oman oikeakätisen logiikan mukaan kuulunut toiselle puolelle. Symbaalin sijoittelu on varmaankin tilaustekninen asia.

Pedaalin poljinosa puolestaan sijoittuu soittajasta riippuen oikealle tai vasemmalle noin kymmenen senttiä rummun etupuolelle. Vaijeripedaalin lyöntiosa sijoittuu luontevimmin pedaalin vastakkaiselle kyljelle.

Snaren kiinnitysruuvi sopii hyvin käteen, on tarpeeksi iso ja helposti yllettävissä. Edes selkävaivaiselle testiryhmän jäsenelle ei tuottanut korkeuden säätö minkäänlaisia ongelmia, toisin kuin perus-virppaständien kanssa ähistessä. Snaren telineessä on säätövaraa 13 cm, joten sen saa asetettua pitkällekin soittajalle sopivaan korkeuteen. Snarelle on lisäksi tulevaisuudessa luvassa myös oma erillinen teline, jolla sen saa kymmenen senttiä edemmäksi, jos esimerkiksi soittajan pitkät kädet sellaista vaativat luontevan asennon saavuttamiseksi.

Rumpalin toinen jalka jää tällä hetkellä vielä vapaaksi, mutta sillekin on Liljan mukaan suunnitteilla ”monia juttuja”.

 

Soundia moneen lähtöön

Vaikka Loota onkin cajonin ja rumpusetin välimuoto, ei sitä malta olla vertaamatta cajoniin. Sitähän voi kuitenkin soittaa käsillä cajonin tapaan. Oikeastaan cajoniin verrattaessa soundi-valikoima on vain suurempi.

Virveliä käsillä naputellessa soundivalikoima on suhteellisen laaja ja rumpu yllättää herkkyydellään – jopa sorminaputuksetkin erottuvat selkeästi. Myös junakomppi basarilla avustettuna toimi muikeasti, vaikka snaren äänenvoimakkuus jääkin luonnollisesti alhaiseksi varsinkin sormilla naputtaessa. Isomman lootan sointi on kautta linjan käsillä soitettaessa kiitettävän muhkea. Parhaiten kylki soi siihen kuppiotteella lyötäessä. Kädellä soitettaessa soundi myös erosi tarpeeksi basarista, joka hakkasi rummun toiseen kylkeen.

Jos lähdetään vertaamaan cajoniin, niin pienikokoisesta snaresta irtoaa luonnollisesti pienempi ääni kuin suuren cajonin etulaidasta. Käsillä snarea on toisaalta mukava soittaa sen ergonomisen sijoittelun ansiosta. Ylipäätään Lootaa voi soittaa paljainkin käsin kuin perinteistä rumpusettiä.

Kirjoittajalle setin hienoin innovaatio on haitsu, joka sopii simppeliydessään Lootan filosofiaan. Vaikka haitsun ääni muistuttaa hieman kulkusten sointia, on sointi hyvin synkassa setin äänimaailman kanssa. Ainoastaan askarruttamaan jäi metallilevyjen kyky ottaa iskuja vastaan, sillä raskaammalla tatsilla, ja paksuilla ”kapuloilla” (PA Meinlin Classic Cajon Brush) soitettaessa levyt tuntuivat taipuvan hieman iskujen alla.

Jalalla soitettaessa basarin soundi todella iso. Basarin atakkia ja soundia voi muuttaa pedaalin nuijan kulmaa muuttamalla, jolloin esimerkiksi vain nuijan alareuna osuu Lootan kylkeen. Myös pedaalin paikkaa vaihtamalla voi vaikuttaa basarin sointiin. Nyt käytössä oli ulkopuolisen valmistajan pedaalisysteemi, mutta Loota Percussion lupailee markkinoille myös omaa versiotaan aiheesta.

Setistä huomaa, että sen kokonaissointia on mietitty aina basarin ja snaren välistä intervallia myöten. Koska kyseessä on täysin uudenlainen soitin, luo jokainen soittaja oman soundimaailmansa soiton myötä.

 

Kapuloilla, sudeilla tai käsillä

Kokeilimme Lootaa erilaisilla kepeillä ja kombinaatioilla.

Paksuilla rodeilla soitettaessa soundi on hyvinkin settimäinen, jolloin myös isosti soiva basari on parhaiten balanssissa setin kanssa. Mitä kevyemmällä kapulalla/rodilla tai vispilällä soitetaan, sitä enemmän snaresoundista putoaa alapäätä.

Sudeilla homma toimii lyöntipohjalta aika mallikkaasti. Tällöin snaren sointi muistuttaa enemmän pikkolorumpua. Ainoastaan suditellessa toivoisi snareen extrakarhennusta. Testiryhmän jäsen alkoikin heti suunnitella snareen erikseen kiinnitettävää karhennuspalaa… Snaressa kiinni oleva symbaali resonoi turhan herkästi eritoten basarin kylkeen kädellä soitettaessa. Resonointiin pystyi jonkin verran vaikuttamaan muuttamalla symbaaliständin asentoa ja snarepidikkeen kireyttä.

Välillä Lootaa soittaessa intoutui paukuttelemaan rokkityyliin isommalla kädellä. Tällöin kysymyksiä herätti sen kestävyys. Varsinkin snaren, joka vastaanottaa eniten iskuja. Koska kyseessä on käytännössä suljettu laatikko, on sitä myös vaikea itse huoltaa vaikka snare-langan irrotessa. Loota Percussion antaa kuitenkin soittimelle vuoden takuun ja vahingon tapahtuessa firma hoitaa huoltotyöt.
Artikkelin kirjoitushetkeen mennessä korjaukseen on kuulemma joutunut ainoastaan kaksi settiä ja nekin maahan putoamisen takia. Lilja toteaa soittimen kyllä kestävän, kunhan sitä kohdellaan kuin mitä tahansa akustista instrumenttia. Soittamalla ei sitä rikki saa.

Loota on helposti yhden ihmisen roudattavissa. Piirsin mielessäni kuvaa raitiovaunulla keikalle menevästä soittajasta, jolla Loota roikkuu repun lailla selässä. Niin kevyt ja pieni se ei kuitenkaan ole. Vaikka kaikki tarvittava mahtuu ison rummun sisään, lupailee rautaosien paino pitemmän päälle selkäongelmia. Parhaiten soittimen kuljetukseen sopiikin pyörillä varustettu isompi laukku.
Loota on täysiverinen rumpusetti akustiseen käyttöön. Sitä on helppo soittaa missä tahansa ja isommilla keikoilla saa soittimesta hyvän yleissoundin jo kahdella mikillä.
Ennenkaikkea: Lootaa rummuttaessa alkoi heti tehdä mieli soittaa pitempään, mikä on hyvän soittimen merkki.

 

Loota Percussion, Loota

Kotimainen akustinen hiljainen rumpusetti

• basari
• snare
• crasher (hi-hat)
• symbaaliteline
• mitat: korkeus 52cm, leveys 38cm, syvyys 30cm
• paino: 8,5kg (ilman pedaalia)
• vaijeripedaali ei sisälly pakettiin
• suositushinta: 579 e

Lisätiedot: Loota Percussion

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2016. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Tämäkin laite on edelleen ajankohtainen, joten avasimme jutun myös nettiin vapaasti luettavaksi. 

Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä voit lukea tästä.

 

 

06.01.2018
|
Misha Koivunen

Artikkelit / Laitetestit

Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy