Muusikon lentomatkailun ABC

|

Lentäminen keikalle ulkomaille on aina eksoottista, ja harvemmille meistä arkipäivää. Usein mieltä alkaakin askarruttaa moni käytännön kysymys. Kuten esimerkiksi, miten kuljettaa soittimet?

Kitaristina sanoisin, että pääsääntöisesti kannattaa vahvistimet yrittää lainata tai vuokrata kohdemaasta. Flightcasen paino vahvistimen kera on usein niin suuri, että kustannukset nousevat nopeasti liian korkeiksi ja helposti matkalipun hinta vähintään tuplaantuu.
Oma kitara tai muu instrumentti on toisaalta usein se tärkein mukaan otettava esine. Voiko siis kitaran ottaa matkustamoon käsimatkatavarana?

Kovaa laukkua ei matkustamoon helpolla saa, mutta kokemukseni mukaan olen saanut pehmeän kitarapussin käsimatkatavaraksi noin 95% tapauksista. Toisaalta, se pieni riski on olemassa ja pehmeä pussi hirvittää: entäs jos soitin menee kumminkin lopulta ruumaan? Mieleen hiipii kauhuskenaario entisestä kitarasta… Jos taas ottaa mukaan kovan laukun, niin kilot ja kustannukset matkatavaroiden osalta alkavat nousta. Tässäpä dilemma.
Itse olen useimmiten ottanut riskin ja käyttänyt pehmeää kitarapussia. Vinkkinä voisin sanoa, että usein pienemmillä lentoasemilla niin Suomessa kuin maailmallakin palvelu on jouhevampaa ja kitaran on saanut helposti mukaan matkustamoon. Jatkolennoilla sitten suuremmilla asemilla käsimatkatavaroihin ei enää puututa ja useimmiten soitin kulkee mukana pääteasemalle ongelmitta. Toisaalta taas ainakin vaikkapa Finnairin osalta Helsinki-Vantaa on kokemukseni mukaan yksi hankalimmista paikoista ja soitin saattaa päätyä ruumaan.

Usein kannattaa myös tutkia lennoilla käytettäviä lentokonemalleja ja selvitellä matkustamon käsimatkatavarahyllyjen kokoa. Täyteen buukatut lentokoneet ovat usein hankalampia ja silloin on usein parasta olla portilla ensimmäisenä jonossa menossa koneeseen. Tällöin käsimatkatavarahyllyillä on enemmän tilaa ja soittimelle on helpompi löytää paikka.

Kaiken kaikkiaan tuo check-in ja siinä istuva virkailija on soittimen ruumaan menon osalta tärkein henkilö, ja hyvät neuvottelutaidot ovatkin eduksi tuossa tilanteessa. Brysselissä olen erään nimeltä mainitsemattoman lentoyhtiön virkailijan kanssa joutunut kerran tilanteeseen jossa kerta kaikkiaan virkailijan kanssa käyty keskustelu aiheutti sen verran paljon turhaa mielipahaa ja ajanhukkaa, että seuraavan kerran samalla lentoyhtiöllä matkustaessani päätin antaa kitaran saattajalleni check-innin ajaksi ja otin soittimen itselleni vasta check-inin jälkeen ennen turva tarkastusta. Portilla ei enää käsimatkatavaroista oltu kiinnostuneita, ja koneessa oli hyvin tilaa. Tuolla kertaa ei sitten tarvinnut väitellä kitaran ruumaan menosta ja kitara kulki puolityhjän lentokoneen matkustamossa ongelmitta!
Toinen konsti, jota olen akustisen kitaran kanssa käyttänyt on mennä check-iniin pehmeä kitaralaukku olalla ja kova laukku kädessä. Kovaan laukkuun voi pakata vaikka vaatteita ja antaa sen mennä ruumaan. Tiukassa tilanteessa voi sitten vaatteet laittaa kitarapussiin ja kitaran takaisin kovaan laukkuun ja ruumaan menevän soittimen rikkoutumisriski pienenee.

Yksi hyvä keino soittimen vientiin on irrottaa pulttikaulaisen kitaran kaula rungosta, jolloin kitaran osat voi pakata helposti kovaan matkalaukkuun. Kun kitara on pehmustettu vaatteilla kunnon kovassa matkalaukussa, on soittimen rikkoutumisriski melko minimaalinen. Ensimmäisellä New Yorkin matkalla Telecasterini siirtyi kätevästi USA:han edestakaisin. NYCissä sitten ostin itselleni edullisen pehmeän laukun, jossa soitinta oli helppo kanniskella jameissa etc.
Kaiken kaikkiaan tuollainen nuhjuisempi halpa kitarapussi on myös kansainvälisissä kuvioissa parempi, koska varkaudet isoissa kaupungeissa ovat yleisiä. Tuollainen rähjäinen pussi on vähemmän kiinnostava ja esimerkiksi 3000 euron Martin on takuulla enemmän turvassa siinä kuin prameassa Martinin Logoa kantavassa upouudessa nahkaisessa laukussa.

Käytännössä olen huomannut, että lentomatkailun osalta omistamani 300 euron lentokonekäyttöön tarkoitettu alumiininen flightcase-kotelo on tähän asti ollut lähinnä turha ostos ja käytännössä yllämainitut soittimenkuljetuskonstit ovat osoittautuneet halvemmiksi ja kätevimmiksi.
Toivottavasti näistä kertomistani vinkeistä on apua niille muusikoille ja muille henkilöille, jotka aikovat soittimen kera jonnekin pain maailmaa matkustaa.
Kehotan myös jokaista instrumentin kanssa matkustavaa olemaan yhteydessä lentoyhtiön kanssa soittimen kuljetusohjeistuksista, mutta käytäntö on osoittanut, että ainakin maailmalla tässä asiassa pätevät usein viidakon lait ja käytäntö ja tulkinnat ovat monen kirjavia…

Rauhallisin Joulunalusmatkustusterveisin !
Kari Antila

Oheinen teksti on julkaistu alunperin Kari Antilan vakiopalstalla "Muusikkona maailmalla", Riffi-lehden painetussa numerossa 7/2010. 

Vaikuttiko juttu kiinnostavalta? Karin tuoreet kuulumiset löydät painetusta Riffi-lehdestä.
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta