Ulkomailla työskentely avaa myös mahdollisuuksia tutustua kansainvälisiin mestareihin.

|
 

 

Tieni vei taannoin akustisen kitaran festivaaleille, jossa onnistuin pääsemään juttusille Ranskan jazzkitaran "pienen jättiläisen" kanssa. Ja näin vastaili Sylvain Luc kysymyksiini.

Milloin aloitit kitaran soiton ja onko sinulla takanasi perinteisiä koulu- tai konservatorio-opintoja?

– Aloitin kitaransoiton nelivuotiaana. Opiskelin klassista kitaraa useiden eri opettajien kanssa. Opiskelin myös viulun soittoa neljä ja selloa kymmenen vuotta; vain klassista musiikkia, koska noihin aikoihin Bayonnessa ei vielä ollut jazzkoulutusta. Yhtä tärkeää oli kuulonvarainen oppiminen muusikkoveljiltäni, sekä erilaiset käytännön soittotilanteet ja keikat, joita olen tehnyt aina pienestä pitäen.

Miten paljon harjoittelit nuorena ja kuinka paljon harjoittelet nykyään?– En ole koskaan pitänyt lukua tunneista. Soittaminen on minulle joka päivä osa luonnollista elämää. Soittaminen on kuin hengittämistä, en voisi kuvitella eläväni ilman musiikkia päivääkään tai tekeväni muuta työtä. Konsertoin lähes päivittäin, joten rajaa harjoittelun tai keikkojen välille on luonnollisesti vaikeaa määritellä.

Millaisia asioita aikaan harjoittelit, keskityitkö johonkin tiettyyn musiikin tyyliin vai jonkun tietyn kitaristin soittoon esikuvana?
– Totta kai, mutta en läheskään aina pyrkinyt kuuntelemaan kitaristeja. Ensimmäiset vaikutteeni tulivat ympäristöstä ja vanhemmilta veljiltäni. Toinen veljistäni on perkussionisti ja toinen harmonikan soittaja. Olin se perheen pienin ja nuorin. Yritin opetella kuulemaan kaikki soinnut ja harmoniat vanhemman veljeni harmonikasta.
Tiedän olevani kategorisoitu musiikkibisneksessä jazzkulmaukseen, mutta pyrin olemaan hyvin avoin musiikissa. Baskialueen folk, kuin myös ranskalainen musette-perinne, kuuluvat klassisten vaikutteiden lisäksi jazzilmaisuuni luonnollisena osana. Tapaan muusikkoja usein vaikkapa Iranista, Irlannista tai Espanjasta. Musiikki on silta joka yhdistää meitä. Musiikin avulla voimme kommunikoida ja päästä kontaktiin toistemme kanssa. Tärkeintä ei ole tyylillinen tai tekninen puoli musiikissa, vaan tarkka kuuntelu, reagointi ja musiikillinen kommunikaatio.

Vaikuttiko juttu kiinnostavalta? Samaa aihepiiriä käsitteleviä, laajempia artikkeleita löydät painetusta Riffi-lehdestä.

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta