Ei muutos ohi mene, se on pysyvää ja osuu kohdalle

Erilaisten työtehtävien ja ammattinimikkeiden valikoima muuttuu jatkuvasti. Jääkaappien yleistyttyä ei ole juurikaan ollut enää tarvetta kiertäville jääpala-kauppiaille. 30 vuotta sitten linja-autoissa ja raitiovaunuissa oli vielä rahastajia. Ja 80-luvun lopulla kesätyöpaikassa ison pankin pääkonttorissa pätkimme vakituisten ATK-operaattorien kanssa kolmessa vuorossa tulostepinkasta tiliotteita ja kuitteja maakunnan pikkupankeille lähetettäväksi.

Kaikki nuo työt olivat tarpeellisia aikanaan, mutta sittemmin tekniikan kehitys on tehnyt ne tarpeettomiksi.

Nyt julkisuudessa pohditaan sitä, miten digitalisaatio ja tietoverkko internet muuttavat nykyisten töiden luonnetta ja tarvetta. Siitä voitaneen olla yhtä mieltä, että muutos koskee myös muusikoita ja audiotyöläisiä, mutta miten tarkalleen ottaen, on vielä vähän auki.

Ainakin paikallisesti digitalisaatio muuttaa tietyissä tapauksissa työn tekemistä, mutta ei poista sitä kokonaan. Älykkäisiin algoritmeihin ja reaaliaikaiseen prosessointiin perustuva automatiikka huolehtii esimerkiksi pienen PA-järjestelmän kierronestosta tehokkaammin ja nopeammin kuin harjaantunut käyttäjä manuaalisesti säädettävillä työkaluilla. Kun se tekee tämän vielä suorastaan kohtuuttoman edullisesti, ei tietyissä käyttötilanteissa enää turvauduta ammattilaisen erikoisosaamiseen. Jatkossa artisti kuin artisti voi virittää kitaran lisäksi myös pienen PA-settinsä itse, eikä yleisö saa ainakaan yhtään vähempää vastinetta koska automatiikka on niin pätevää.

Tässä numerossa käsitellyn Go Rack -kaiutinprosessorin vaikutus työn tekemiseen onkin saman tapainen kuin digitaalikameroilla on ollut valokuvaamiseen. Kyllä ammattilaisen kädenjälki näkyy usein edelleen kuvan asettelussa ja valaistuksessa, mutta hyvissä oloissa melko edullisellakin kameralla saadaan teknisesti moitteetonta jälkeä. Niinpä aiempien mittapuiden mukaan maallikoksi luokiteltavan henkilön ottamia kuvia voidaan nykyisin käyttää julkaisutuotannossa nolostelematta. Ei ehkä paraatipaikalla lehden kannessa, mutta pienemmässä roolissa kyllä.

Digitalisaatio vaikuttaa myös globaalisti työn sisältöön ja sen jakautumiseen. Yksittäisen soittotunnin voi ostaa toiselta puolelta maapalloa, tai kokonaisen kurssin amerikkalaisessa oppilaitoksessa voi suorittaa poistumatta kotoaan, kiitos internetin. Paikallisen markkinan sijaan tarjolla on koko maailma, niin palvelun tuottajalle kuin sen käyttäjällekin.
Yhtä lailla kaksi laulunikkaria voi yhyttää toisensa vaikkapa käyttämänsä ohjelmiston koodanneen firman välityksellä – virtuaalisessa biisinteko-pajassa. Parhaimmillaan sitä kautta inspiroituu jonkun muun ideoimasta introsta niin paljon, että kirjoittaa siihen mallaavan A-osan, jonka jälkeen tarvitaan vielä joku kehittelemään iskevää kertosäettä.

Valmiiseen sävellykseen taas voi tilata rumpaloinnin tai kitararaidat vaikkapa omalta idoliltaan, jolla mitä luultavimmin on nykyään oma kotipaja, jonne kappaleen pohjat lähetetään tiedostoina ja jossa kyseinen muusikko sitten lisää oman soittonsa keitokseen.
Nämä kaikki ovat mahdollisuuksia, mutta osataanko niitä käyttää ja vievätkö ne asioita hyvään suuntaan?
Juuri 50-vuotta täyttäneen Finnvox-studioiden toimitusjohtaja ja pitkään äänittäjänä työskennellyt Risto Hemmi toteaa Riffin haastattelussa (sivu 55), että sosiaa-li-nen vuorovaikutus soittotilanteessa saattaa tuoda sovitukseen sellaista lisäarvoa, jota ei yksittäisiä raitoja soitettaessa aina synny.
Yhteissoitossa toisen tekemisiin reagoidaan nopeasti ja se heijastuu musiikkiin välittömästi. Lisäksi vuorovaikutuksessa siirtyy usein ääneen lausutun ohessa myös sellaista hiljaista tietoa, jolla on oma arvonsa.

Vielä toistaiseksi emme näe muutoksen täyttä vaikutusta tässä suhteessa, sillä digitalisoituminen on sittenkin vasta aluillaan ja suurin osa alalla nyt työskentelevistä on varttunut vanhassa työkulttuurissa. Tietoa on ollut olemassa ja sitä on jaettu. Se on siis nyt käytössä, mutta avoin kysymys on, missä määrin se siirtyy eteenpäin tuleville polville?

Lukuterveisin


Lauri Paloposki,
päätoimittaja

Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

 

02.12.2015
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy