Makuasioista ei kannata kiistellä – mutta mikrofonien eroista voi aina keskustella

Tekninen erittely kertoo normin mukaiset suoritusarvot. Kokonaan toinen asia on se, miten ilmoitetut suoritusarvot ilmentyvät käytännön toimissa.


Vähänkään laadukkaamman mikrofonin mukana toimitetaan monenlaisia mittaustuloksia niin numeroina kuin graafisinakin kuvaajina. Hintahaitarin yläpäässä mittaustulokset ovat vieläpä juuri kyseisen yksilön omia, eivät tyyppimalliin yleisesti päteviä.

Kuvassa Beyerdynamicin MC840-mallin taajuusvastetta ja suuntakuvion toteutumista eri suuntaavuusvalinnoilla esittelevät grafiikat.  

Vakuuttavankin teknisen erittelyn ja käytännössä toteutuvan soundin väliin jää silti katve, jonka luotaaminen ei onnistu papereita tutkimalla. Tarvitaan käytännön kokeita.

Jos äänittää pitkän ajan kuluessa luvuttoman määrän raitoja samalla mikrofonilla, tai käyttää jotakin mallia keikoilla toistuvasti, niin ajan oloon kyllä muodostuu kuva siitä millainen tämä kyseinen mikrofoni on. Sillä menetelmällä tutustumiseen kuluu paljon aikaa.

Nopeammin ja tehokkaammin mikrofonin ominaisuuksista pääsee jyvälle tekemällä alkuun sarjan kokeita, joilla mikrofonin eri ominaisuuksia voi tarkastella tehokkaasti ja suojassa todellisen tuotannon aiheuttamilta häiriöitekijöiltä.

Seuraavat 10 kohtaa esittelevät eräänlaisen testijärjestelyn rungon, joka pyrkii paikantamaan ja nimikoimaan yhteyksiä teknisen datan ja aistihavainnon välille. Sivuutan tietoisesti sellaiset yleiset luonnehdinnat, jotka voivat olla toisissa yhteyksissä täysin perusteltuja. Kuulovaikutelmaa voi kuvata vaikka adjektiiveilla ”kova” tai ”metallinen”, ”pehmeä” tai ”silkkinen”, mutta niiden valikoinnin, sisällön määrityksen ja käytön jätän tämän tarkastelun ulkopuolelle.

Aistinvaraiseen arviointiin heijastuvat aina henkilön oma mieliala sekä vireystila. Verensokerin heittely tai väärä määrä kahvia voivat tuottaa kummallisia tuloksia. Siksi kokeet olisi hyvä toistaa useampaan eri otteeseen. Tai tallentaa ja nimikoida ääninäytteet huolellisesti niin, että niitä pääsee kuuntelemaan rauhassa toisenakin päivänä.

 

1§ Muista mittatikku

Pidä aina kokeiltavan mikrofonin rinnalla tuttua verrokkia. Jos tuttua ei ole saatavilla niin käytä verrokkina mikrofonia, jolla on tunnustettu ammattistatus saman tyyppisessä käyttötilanteessa. Ilman vertailukohtaa kaikki havainnot jäävät ilmaan, verrokin avulla havainnot ankkuroidaan johonkin tunnettuun maailmaan.

 

2§ Käytä mittatikkua oikein

Sijoita verrokki aina niin, että kumpikin mikrofoni kuuntelee mahdollisimman samanlaista ääntä. Mitä lähempänä äänilähdettä ollaan sitä pienempi ero suuntauksessa, etäisyydessä tai suhteessa äänilähteen johonkin erityispiirteeseen riittää aiheuttamaan hämminkiä.

Esimerkiksi aivan lähellä akustisen kitaran kantta jo pienikin mikrofonin siirto saattaa muuttaa ääntä dramaattisesti. Silloin on hankalaa sijoittaa kahta mikrofonia niin, että ne kuulisivat soittimen tismalleen samalla tavalla. Kun etäisyyttä on 30–40 senttimetriä, onnistuminen on jo helpompaa.

 

3§ Tarkastele yhtä asiaa kerrallaan

Kokonaisen kappaleen kokonainen laulu- tai instrumenttiosuus on yleensä huonoa koemateriaalia – se tuottaa liikaa ja liian hajanaista informaatiota. Mitä pienempiin viipaleisiin tarkastelun jakaa sitä helpompi on muodostaa tolkullinen kokonaiskuva. Sen vuoksi sekä audioalue että aika on syytä viipaloida. Audioalueen osalta haetaan vähimmilläänkin vastausta kysymyksiin:
• millainen on bassorekisteri?
• miten toistuu keskialue?
• kuinka soi diskantti?

Harjaantunut korva voi kyllä eritellä täyden spektrin äänimassasta (vaikka orkesterimusiikista) eri kaistojen piirteet, mutta se on työlästä ja väärien johtopäätösten vaara on suuri. Sen vuoksi kokeet kannattaa kohdentaa kullekin alueelle erikseen.
Ei siis luritella koko äänialaa ees-taas, vaan keskitytään järjestelmällisesti tuottamaan tasalaatuista ja mahdollisimman laadukasta ääntä yhdellä taajuusalueella kerrallaan, mutta niin, että jokainen taajuuskaista tulee käsitellyksi vuorollaan.

Esimerkiksi preesens-alueen luonteesta saattaa muutamalla erilaisella shakerilla saada enemmän selkoa kuin tusinaa laulajaa laulattamalla. Hiekkaputken tai rytmimunan ääni kohdentuu hyvin kapealle taajuusalueelle, eikä mukana ole matalampia kerrostumia jotka hämäisivät havainnointia.

Puukuoriset marakassit soivat usein hiukan karheammin ja alemmassa rekisterissä kuin muovi- tai metallikuoriset hiekkaputket. Kun toistaa kokeen kummallakin vatkaimella, saattaa yllättyä siitä miten suuria eroja mikrofonien välillä on, vaikka suurpiirteinen taajuusvasteen kuvaaja näyttäisi niille likipitäen samanlaisia preesenensalueen vasteita.
Triangelin tai tamburiinin puuttuessa avainnipun kilistäminen taas voi paljastaa mikrofonin transienttitoistosta yllättäviä asioita.

Kitarankin ääniala on niin laaja, että sillä tuotetut ääninäytteet voi porrastaa eri kielille ja eri asemiin kaulalla. Kuuden kielen poikki harjaaminen on hyvä lisä, mutta sitä ennen kannattaa selvittää miten pelkät bassoäänet käyttäytyvät, kuinka keskirekisteri soi ja mitä tapahtuu aivan ylimmillä äänillä.

Ja kaikissa ääninäytteisssä oleellista on, että soitto on riittävän tasaista ja tismalleen samaa asiaa junnataan niin pitkään, että A/B-vertailua ehtii tehdä kyllin monen vaihdon verran.

 

4§ Rajaa kuuntelua, jos on tarpeen

Viipalointi ääninäytteitä luotaessa ei aina ole mahdollista, eikä kuunneltavana siis aina ole äänialoittain jo valmiiksi toisistaan eristettyjä näytteitä. Yli- ja alipäästösuotimilla voi kuitenkin varsin tarkasti eristää jonkin tietyn alueen kuunneltavaksi.
Kun alataajuudet leikataan pois, jäävät kuunneltaviksi keski- ja ylärekisteri. Kun yläkerrankin leikkaa pois, pääsee tarkastelemaan pelkkää keskialuetta.

 

5§ Staccato, muista staccato

Viipalointia on syytä harjoittaa myös ajan suhteen. On järkevää tuottaa kaikissa äänialoissa myös lyhyitä, iskeviä ääniä. Jos mikrofonilla on taipumus venyttää ääntä omalla resonanssillaan, se kuuluu juuri iskuääniä tarkastelemalla.

Samalla on hyvä kuulostella miten huone humahtaa äänen perään vai humahtaako lainkaan.
Kumpikin seikka vaikuttaa mikrofonilla äänitettyyn musiikkiin, mutta nämäkin asiat on helpompi havaita erillisin kokein kuin normisession tuoksinassa tai valmiita raitoja kuunnellen.

 

6§ Suuntaa myös poispäin

Edelliseen kohtaan liittyy se, että harva meistä äänittää kaiuttomassa huoneessa, saati on äänentoistokeikalla sellaisessa. Jokaista avointa mikrofonia ympäröi ainakin se tila, jossa ääni tuotetaan, usein myös muita ääntä tuottavia toimijoita. Ei ole samantekevää miten mikrofoni välittää tilan soinnin tai muiden äänilähteiden äänen – sen vuodon, joka voi hyvällä mikrofonilla olla eduksi kokonaisuudelle, mutta pahimmillaan pilata koko tallenteen. Siksi on perusteltua suunnata mikrofoni kokeeksi tahallaan myös poispäin äänilähteestä ja tarkastella millaisena mikrofoni välittää suoraan sivusta ja aivan takaa saapuvan äänen.

Tilanne on hyvä silloin, jos vääristä suunnista kantautuvat äänet kuulostavat siivoilta, mutta etäisemmiltä kuin varsinaisesta äänityssuunnasta tuleva ääni. Huolestuttavaksi tilanne käy silloin, jos vääristä suunnista kantautuvat äänet ovat millään lailla riipiviä tai sävyltään raakoja – sellainen on nimittäin siinä tapauksessa myös ympäröivän tilan sointi mikrofonin välittämänä, ja sama riipivyys leimaa myös vuotoääntä.

Ja tämäkin koe tehdään vertaamalla mittatikun ja kokelaan eroa samassa tilanteessa…

 

7§ Ole nopea

Hätiköidä ei kannata, mutta kuulon muisti on lyhyt ja eron kahden näytteen välillä huomaa parhaiten juuri vaihdon hetkellä. Tahdin pätkä medium-tempossa on jo sen mittainen, että korva tottuu uuteen soundiin eikä kummeksu sitä sen enempää.

Jos ääninäytteet malttaa soittaa kertaamalla samaa lyhyttä fraasia kyllin monta kertaa, säästyy aikaa. Toinen vaihtoehto on merkata tallentimelle sopiva pätkä joka jauhaa itsekseen lenkkiä, kunnes verrokkia ja kokelasta on kuunneltu vuoronperään tarpeeksi monta kertaa saman yksittäisen näytepätkän osalta.

 

8§ Tasaa tasot

Kaikki vertailu on turhaa, jos ääninäytteet on tallennettu eri voimakkuudella tai ne kuunnellaan eri voimakkuudella.

Verrokin ja kokelaan tallennus tismalleen samalla vahvistimen asetuksella kertoo kyllä eroista mikrofonin herkkyydessä, mutta asia tulee huomioida kuunteluvaiheessa. Muutoin lujempaa soiva mikrofoni saa ansiotota arvonnousua…

Erot mikrofonien antamissa signaalitasoissa on kuitenkin syytä huomioida, sillä pahimmillaan ne saattavat nostaa esiin signaaliketjun muita heikkouksia: mikrofonivahvistimen kohinaa, kaapeleiden poimimia ulkoisia häiriöitä etc.

 

9§ Listaa merkitsevät asiat

Jos kyseessä on vaikkapa keikkakäyttöön hankittava solistimikrofoni, on syytä kokeilla hypistelemällä myös, että käsittelyäänten vaimennus on kunnossa.

Telineessä pidettävien mallien kohdalla tulee myöskin kokeilla runkoäänten vaimennus – jalan jyskytys lattiaan voi tärvellä koko jutun.

Herkkyys puhallussäänille ja kevyelle tuulenvireelle on syytä tarkistaa myös – etenkin jos erillisen tuulisuojan käyttö ei estetiikan vuoksi tule kyseeseen.
Kiertoherkkyys on oleellinen asia etenkin monitorikaiuttimia käytettäessä – oman työn kannalta merkitsevien asioiden listaaminen helpottaa koejärjestelyitä.

 

10§ Ranskalaiset viivat eivät ole turhia

Muistinvaraiset havainnot menevät nopeasti sekaisin mielessä, jos niitä ei kirjata jonnekin tuoreeltaan. Käytä selkeitä ja ymmärrettäviä määreitä ja kuvaile havaintoja mahdollisimman täsmällisesti. Vain silloin niistä on apua.

Taulukon käyttö ei ole huono ajatus, se jäsentää asioita ja huolehtii kuin automaattisesti siitä, että samat asiat tulevat huomioiduiksi silloin kun kyseessä on isompi joukko kokelaita samalla kerralla.

 

Tämä artikkeli on alunperin julkaistu Riffin painetussa numerossa 5/2013. Se julkaistiin uudelleen verkossa sen vuoksi, että jutussa käsitellyt asiat liittyvät oleellisesti Metropolia AMK:n ja Laajasalon Opiston laulunopiskelijoille järjestettyyn mikrofonipäivään, josta kertova juttu julkaistaan Riffin painetussa numerossa 2/2015.

Vastaavantyyppisiä artikkeleita julkaistaan jokaisessa Riffin numerossa.

Riffiä myyvät Lehtipisteet, Akateemiset kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

07.04.2015
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy