Tuoteuutiset

Marshall on tuonut markkinoille aivan oman kaapistonsa Origin-sarjan vahvistimille. Malleja on kaikkiaan neljä, ja niissä jokaisessa on vintage-henkinen etuverhoilu.

Morningstar on julkaissut pidemmälle kehitetyn version MC6-ohjaimestaan. Fyysiseltä kooltaan kakkosversio on kuitenkin edelleen hyvin kompakti.

Hagströmin Ultra Max -malli jatkaa Ultra Swede -kitaran jalanjäljillä. Nyt runko on kuitenkin mittasuhteiltaan hieman isompi, ja siinä on paksu, kaareva loimuvaahterakansi.

Täysin uusi lippulaivamalli 8361A sekä päivitetty versio 8351-kaiuttimesta jatkavat The Ones -malliston tutulla koaksiaalisella rakenteella.
W371-bassokaiutin puolestaan on erityisesti tälle kaiutinsarjalle suunniteltu sub-woofer.

Akustisten soittimien elektroniikkaan keskittynyt Fishman on laajentanut osaamistaan Made for iPad -laitteiden puolelle. TriplePlay Connect on kitaraan asennettava kontrolleri, joka antaa kitaristille mahdollisuuden soittaa synteettisillä soundeilla omasta soittimesta käsin.

Kahdeksan mikrofoni- ja/tai linjatason signaaleille sopivaa analogituloa sekä kymmenen analogista lähtöä. Siihen päälle USB-C tietokoneen liittämiseksi sekä optiset Adat-väylät systeemin laajentamiseksi. Siinä puitteet Arturian monikanavaiselle äänikortille.

Ashdownin tämän vuoden uutuuksiin kuuluu bassolle suunniteltu etuaste-pedaali, joka tarjoaa niin viiden kaistan ekvalisaattorin kuin putken ajaman säröpiirinkin.

Tanskalaisvalmistajan d:facto-solistimikrofoni on saanut rinnalleen edullisemman vaihtoehdon: kokonaan uuteen kapselimalliin perustuvan mallinm 2028.

Supron perinnössä riittää ammennettavaa niin kitaroiden kuin vahvistimien uustuotantoon. Muutama päivä sitten julkaistu Supro Blues King 8 on valmistajan mukaan ”moderni näkemys niistä pienitehoisista Supro-vahvistimista” (erityisesti Spectator), joita valmistettiin Chicagossa 1950-luvun puolivälissä.

Brian Mayn kitarasoundi on uudessa plugarikokoelmassa mallinnettu vahvistimia, kaappeja ja pedaaleja myöten. Jopa legendaarisen Red Special -kitaran sointi ja elektroniikka on simuloitu omaksi softapedaalikseen.

Kevyillä mutta tehokkailla D-luokan vahvistimilla varustetut Samson RL -kaiuttimet soveltuvat niin saliäänen tarpeisiin kuin monitorikäyttöönkin.

Hagstromin Viking Deluxe -kitarasta on valmistettu erikoispainos, jossa tämä ruotsalaisikoni on saanut uuden värikuosin nimeltään Miami Blue Metallic.

Ronnie James Dion Holy Diver -levy on raskaan rockin klassikko, etenkin sen nimikappale. Tuolla levyllä ja sitä seuranneella Last in Line -albumilla kitaraa soitti Belfastissa varttunut Vivian Campbell ja molemmilla levyillä hänen ainoa instrumenttinsa oli mustaksi maalattu Les Paul Deluxe.

Valkoinen Supro Ozark oli kertoman mukaan Jimi Hendrixin ensimmäinen kitara, ja muutenkin se oli varsin yleinen soitin 1950/60-luvun taitteessa. Nyt uusi Supron tehdas on tuonut takaisin tämänkin klassikon.

Uudet mallit vastaavat AKG:n mukaan sekä äänenlaadullisiin että muotoilullisiin vaatimuksiin, olipa käyttäjä ammattilainen tai harrastaja, ja siitä riippumatta puuhataanko musiikin, muun audiotuotannon tai vaikkapa videoblogin parissa.

Danelectron suosio on säilynyt vankkumattomana yli 50 vuoden ajan. Vaikka kitaranvalmistuksessa on ollut välillä taukoa, niin viime vuosina malleja on taas ollut saatavilla. Viimeisimpiin uutuuksiin kuuluu valmistajan mukaan ”pikkutarkka” replika alkuperäisestä ´59-vuoden ”shorthorn”-mallista.

Zildjianin rei'itettyjen efekti-symbaaleiden suosio on saanut valmistajan mukaan rumpalit kyselemään, eikö samaa räsäkkää soundia saisi ehjillä pelleillä. Nyt kuulemma sitten saa.

Tuoreessa Vintera-mallistossaan Fender tarjoaa menneiden vuosikymmenien klassikkomalleihinsa perustuvia kohtuuhintaisia kitaroita ja bassoja. Yksi sarjan soittimista on versio ´70-luvun Jazz-bassosta.

Pedaaleistaan parhaiten tunnettu NUX valmistaa myös mallintavia vahvistimia. Mighty 20BT on 20-wattinen transistorivahvistin, joka on varustettu kahdeksantuumaisella kaiuttimella. Valmistaja suosittelee tätä vahvistinta erityisesti harjoitteluun.

Stereomateriaalin työstöön tarkoitettu Drawmer 1976 jakaa audioalueen kolmeen taajuusalueeseen, joilla jokaisella voi itsenäisesti säätää stereokuvan leveyttä ja saturaatiosärön määrää.