Frankfurt Musikmesse ja Prolight & Sound 2018 – torstai on toivoa täynnä

Luvattuja sateita ei saapunut, ja aurinkokin suosi messujen kolmatta päivää. Festivaaliteltassa ja eri halleihin hajautetuilla lavoilla riitti esityksiä aamusta iltaan ja pääosin ne olivat erittäin taidokkaita.

Messujen executive-illan bändi oli kokonaisuutena silti tämän reissun ylivoimainen yllätys, harvoin tällaisissa pippaloissa nähdään näin tiukkaa showta. Basso, rummut, kitara ja koskettimet -kokoonpanoa oli laajennettu kahdella puhaltajalla ja tiskijukalla – ja viidellä laulajalla. Mikä toi jo aikamoista vokaalivoimaa, jonka lisäksi myös basisti, kitaristi ja molemmat puhaltajat lauloivat. Eivätkä ainoastaan laulaneet vaan räppäsivät, tanssivat ja kommunikoivat yleisön kanssa kellontarkan soiton ohessa.


Show syntyy tekemällä ja kun siihen uskoo, niin se toimii. Naisille korkeat korot ja lanteet keinumaan, miehille valkoiset tennarit ja lanteet heilumaan. Uusi biisi heti tulille edellisen loputtua ellei ollut spiikin vuoro ja spiikitkin rohkeasti eteenpäin mennen eikä mikkiin hämillisesti niitä näitä mokeltaen. Suuren maailman tyyliin ja sopiviin kohtiin koko porukan tarkoin suunniteltuja koreografioita. Yllättävä biisikimara setin lopuksi kruunasi illan. Eikä niitä varsin kekseliäitä biisen vaihdoksiakaan luntattu lapuista – koko setti vedettiin selkäytimestä.

Mutta nyt pääasiaan eli messujen antiin. Tällaisia osumia kertyi tämän päivän varrelle.

 

IK Multimedia esitteli messuilla softapuoleltaan legendaaristen Leslie-kaiuttimien soundit upotettuina AmpliTube- ja T-RackS-softiin sekä Syntronik-syntsaplugarien laajennetun Deluxe-version. Syntronikin perusversion saa nyt myös iOS-mobiililaitteisiin. Rautapuolella julkaistiin täällä ja tänään digiajan kitaristin pedaalilauta iRig Stomp I/O, jota kuvassa pitelee IK Multimedian Italian päämajassa pitkään työskennellyt Tiia Hassinen.

 

Messuilla jaettavalla German Musical Instrument Awardilla oli kaksi saajaa: Steffen Friedelin valmistama alttoviulu Wappenbratsche sekä Mönnigin veljesten puhallinpajan oboe malli 155 AM.
Valitsijaraati kiitti molempien soittimien äänellista laatua ja erinomaista soitettavuutta.

 

Höfnerin viulubassosta on monta versiota, kuten tämä käsintehty huippumalli…

 

…ja nämä erikoiskuosit, joissa myös mikkien sijoitusta on varioitu jonkun verran.

 

Godin Dorchester puolestaan on aivan uusi lyhytskaalainen basso, jonka koppa vie ajatukset Rickenbackerin kitaroihin ja lapa sinne Höfnerin suuntaan.


Venäläiset Yerasovin analogiset pedaalit ja putkivahvistimet ovat tulleet tutuiksi vuosien varrella. Kuvan etualan SCS-pedaalivalikoimaan kuuluu toistakymmentä perusefektiä, joista noin puolet on aivan uutta satoa. Ja niin on takana näkyvä 20-wattinen vahvistin Blue Spacekin.

 

Playtronican Touch Me tekee kosketuksen soitettavaksi. Tämän venäläisen ohuen elektroniikkalevyn kosketuspinnoille voi valita musikaalisen skaalan ja sävellajin ja levyä käytetään sävelkulkujen käynnistämiseen.

 

Jeff Waters kiperän paikan edessä. Kanadalaisen Annihilatorin kitaristi ja nokkamies oli varannut taustaraitoja useaan kappaleeseensa, joista yhtä hän ei sanojensa mukaan ehkä osaisi soittaa. Mutta yritti kuitenkin ja jämäkästihän se meni yleisön hurratessa.

 

Thimble Slide on pikku lisävaruste kitaristeille, jotka tarvitsevat slide-efektiä soiton lomaan satunnaisesti, mutta silti haluavat kaikki sormet käyttöön koko ajan. Sormen keskinivelen kohdalle pujotettava messinkinen lieriö sallii sormen koukistamisen, mutta sillä on silti massaa riittämiin, jotta kieli soi hyvin.
Thimble Slideä tehdään neljää peruskokoa ja jokaista voi vielä puristaa tai avata juuri oman sormen kokoiseksi.

 

Bender on palannut. La Bellan Bender-kielet olivat aikoinaan suomalaisille kitaristeillekin hyvin tuttuja, niitähän oli 60- ja 70-luvuilla saatavana joka musiikkikaupassa. Sittemmin firma kehitti tilalle muita kielisettejä, mutta muistot Bendereistä jäivät elämään.
Nyt tehtiin näin: vanhojen kielien koostumus selvitettiin, valmistustiedot kaivettiin esiin ja klassikkolevytyksillä ahkerasti soineet nikkelipunoksiset Benderit ovat taas tuotannossa.

 

Istuminen ei enää ole pelkästään analoginen toimenpide. Brittiläisen RAT Standsin Opera Chair on jo sellaisenaan osoittautunut orkesterisoittajien suosikiksi ja on käytössä suurilla esiintymislavoilla ympäri maailmaa.
Esimerkkinä siitä, että musiikkimessuilla on edelleen maailmanlaajuisen ensiesittelyn saavia tuotteita, RAT Stands toi näytille digitaalisen version Opera Chairista. Digitaalisuus tarkoittaa, että tuolin jalkojen ja istuinkulman aiemmin käsin tehdyt säätötoimenpiteet on nyt mahdollista hoidella tuolin sisäisen moottorin avulla ja tallentaa muistiin kunkin istujan mukavimman asennon uudelleen lataamiseksi. Moottorin akulle luvataan kuukausien käyttöaika ennen lisälataamisen tarvetta.

 

Musikmessen Guitar Campin esiintyjäkaartiin kuuluu ikuinen häröilijä Matthias IA Eklundh, jolle perinteiset äänentuottamistavat eivät riitä. Tässäkin hän ottaa plektraksi kamman, jotta pärinää varmasti riittää.

 

Musikmesse on edelleen nuottien ja musiikkikirjojen tapahtuma, ja Hal Leonard on niitä julkaissut vuosikymmenien varrella paljon. Monille tuttu Guitar Methodkin on edelleen saatavana.
Mutta muutoin pelkkä nuottipainatus ei nykyään enää riitä. Niinpä firman valikoimaan kuuluu juuri julkaistujen hittialbumien takkoja soitto-oppaita, mukana luonnollisesti komppiraidat CD:llä.

 

 

Ed Sheeran on osoittanut, että yhdistelmä mies ja kitara voi viihdyttää vaikka stadionillisen yleisöä ja edelleen myydä miljoonia levyjä.
Sheeranin kitarana on ollut pienikoppainen Martin, jonka valmistama nimikkomalli on uudistunut aina uusimman albumin teeman ja nimen mukaisesti. Kuvassa on Model 3, Sheeran Didide Signature kuvattuna Martinin osastolla.

 

Gary Wallis ei nimenä sano monelle mitään – vaan määritelläänpä viitekehykseksi vaikkapa Pink Floyd, Nik Kershaw ja Mike & The Mechanics, johan alkaa lamppu syttyä siellä sun täällä. Wallis on Britannian sessio- ja livekehissä pitkään pyörinyt hahmo, ja yhtä vakuuttavaa on miehen työskentely niin setin kuin perkkakioskinkin takana.

 

Australialainen Wild Dog tarjoilee puisia polkulevyjä koko maailman jalkojen alle. Kuvan rivistönä ovat laitteet Pup, Dingo, Silverback ja Emu. Nämä ovat kestävän kehityksen mukaisesti ylijäämäpuusta valmistettuja rytmisoittimia, mukana sisäinen pietsomikki ja soundeina bassorumpu sekä muita jytistimiä.

 

Reinhardin kitaraosasto oli akustisella puolella ihan sieltä suurimmasta päästä. Ja kahdella minilavalla esiintyi todella päteviä artisteja, kuten tämäkin kantria ja folkia yhdistelevä BRTHR.

 

Messuilla tarjoiutuu tosinaan mahdollisuuksia kokeilla jotain sellaista, mitä ei muualta löydä. Kuten Yamahan sähkösettiä, joka on ainakin tripla ellei enemmänkin. Sopiva kattaus sähköbozzioille?

 

Moni asia muuttu messuilla, mutta Tora Bora Boysin esiintyminen on vakio. Bluegrassryhmä koostuu Saga Instrumentsin väestä sekä Jenkeistä että Euroopasta, joten säännöllisiä koko porukan treenejä ei pidetä. Yhteinen sävel kyllä löytyy.
Tässä ollaan vielä Musikmessen alkuminuuteilla, ja yksinäinen katsoja sai pian seuraa.

 

GuuangLe Young keskittyi Joyon osastolla soittoon niin ettei juuri kameraan katsonut. Mutta se soittopa sitten sujuikin komeasti. Ja sen jälkeen osaston perälle pillimehulle.

 

Carlsbron uudet kitaravahvistimet tekevät paluutaan.

 

Casio tekee äänekästä vallankumousta uusilla CTX-kosketinsoittimillaan joiden voimana on valmistajan mukaan täysin ainutlaatuinen ja ylivertainen AiX-äänikoneisto. Digitaaliefektit ja omat kaiuttimet kuuluvat konseptiin, tottakai.

 

Cordial Ceon on uusi DJ:lle suunnattu ja erittäin taipuisa johtomallisto, jonka väritkään eivät ole sieltä jäykimmästä päästä.

 

 

 

 

Pää pönttöön ja laulamaan. Isovox pitää häiriöt ulkopuolella ja vokalistin fokuksen itse asiassa. Vähän kuin silmälaput heposilla.

 

Studiobricks ei eristä pelkästään solistin päätä erioon, kopperoon voi tuupata koko hahmon. Ovi kiinni, niin ei ole vuodoista huolta. 
Kaksinkertaisilla seinillä valmistettavan Standard-mallin äänieristyskyky on 46 desibeliä, kun kolminkertainen Pro-malli puolestaan vaimentaa peräti 52 desibeliä.
Pinta-alaa voi kasvattaa noin puhelinkopin (ja tässä linkki nuorisolle https://fi.wikipedia.org/wiki/Puhelinkioski) kokoisesta aina 50 neliömetriin asti, joten sisään mahtuu vaikka soittotila tai miksauspiste. 

 

Messujen Silent Stage. Bändillä oli täysi vahvistinkalusto käytössä, mutta kokonaisuuden volyymi ei noussut keskustelua häiritseväksi. Yleisö kuunteli keikkaa kuulokkeilla ja korvamonitoreilla ja kukin miksasi itselleen mieleisen volyymin.

 

Shockwave. Älä muuta sano.

 

Tämä oli Frankfurt 2018 -katsauksen kolmannen messupäivän kooste. Ensimmäisen messupäivän osuuden löydät tämän linkin kautta. Toinen päivä aukeaa tästä ja neljäs puolestaan tästä.

 

Lisätietoja Frankfurtin messuista antaa Messe Forum Finland, jota Riffin messutiimi kiittää jälleen lämpimästi yhteistyöstä ja isännöinnistä paikan päällä.

13.04.2018
|
Timo Koskinen | Lauri Paloposki | Tommi Saarela
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy