Jyrki Anselmi Mäki on oululainen muusikko, sarjakuvataiteilija ja kulttuurin sekatyöläinen. Parhaiten hänet tunnetaan todennäköisesti Radiopuhelimet-yhtyeen laulajana ja toisena pääsanoittajana.
Radiopuhelimet-bändille Mäki on sanoittanut yli 80 laulua. Sovittajana hän on työskennellyt Radiopuhelimien tähän mennessä julkaistujen 14 albumin jokaisessa kappaleessa, joita on noin 170 kpl. Osasäveltäjänä Radiopuhelimet-bändissä Mäki on toiminut noin 20 kappaleessa. Mäki on kirjoittanut lyriikoita myös muille yhtyeille, kuten Vastarannan siili, Kotiteollisuus, Luxury Spit, Maanvaiva ja Jolly Jumpers.
Aava on Mäen ensimmäinen sooloalbumi, jonka vinyyliversion on julkaissut Plutonium Production, ja CD- sekä kasettiversiot If Society. Aava-albumin biisit ovat syntyneet välillä 1984–2017; varhaisimmat ennen Radiopuhelimet-yhtyeen perustamista.
Levyn biiseistä kolme Mäki on säveltänyt yksin, kaksi sävelsi Ossi Marttala ja kaksi syntyi Mäen ja Marttalan yhteistyönä. Levyn vielä kaksi muuta sävellystä ovat peruja Mäen pitkästä historiasta kitaristi Juha Valpun kanssa. Lyriikat ovat kauttaaltaan Mäen käsialaa poislukien Kevätlaulu, jonka alkuosa on runoilija Uuno Kailaan tuotantoa.
Mäki laulaa sekä soittaa levyllä huuliharppua ja lyömäsoittimia. Ossian Marttala soittaa kitaroita, bassoa, lyömäsoittimia, rumpuja ja kosketinsoittimia. Hän on myös laulanut taustalauluja ja äänittänyt osan levyä Mosaik Studiosilla Oulussa ja Kolarissa.
Koskentinsoittimia, syntetisaattoreita, lyömäsoittimia ja taustalauluja on levylle narutettu Anna Itkoselta. Pentti Amore puolestaan on soittanut levylle lyömäsoittimia, rumpusampleja ja bassoa sekä tuonut kortensa kekoon taustalauluihin. Amore on myös äänittänyt osan levyä Wolfbeat -studiossa Kempeleessä sekä miksannut levyn. Edellisten lisäksi levyllä yksittäisissä biiseissä soittavat Pasi Aikio, Juha Valppu, Antti Annunen ja Janne Mathlin.
Levyn soundillinen ja soitannollinen yleistunnelma on ronski ja rouheva, mutta kuitenkin siisti ja mietitty. Kappaleissa on yleisesti ottaen paljon äänitavaraa, mutta kaikki tuntuvat olevan balanssissa keskenään, ja laulu on riittävän pinnassa ettei kuulijan tarvitse pinnistellä.
J.A. Mäen lauluilmaisu on levyllä perusluonteeltaan kuiskailevaa ja kähisevää. Joissain kappaleissa Mäki kuitenkin intoutuu revittelemään enemmän, mikä luo toimivaa kontrastia kappaleiden välille.
Koko levyn läpikuunteluun luo yllätyksellisyyden tuntua se, että biisit eroavat toisistaan, ja ne on sommiteltu toimivaan järjestykseen. Kitarasoundit ovat pääasiassa omintakeisia, kuten levyn soundit ylimalkaan. Äänikudelmissa kuullaan paikoittain muun muassa syntetisaattorimaalailuja, harmonikomppeja, huuliharppulinjoja ja erikoisia rumpusoundeja.
Levy on kiintoisa kuuntelukokemus, ja on siellä mielenjääviä rallejakin, kuten Kevätlaulu ja levyn päättävä Hauta meren äärellä.
J.A. Mäki: ”Aavaa” (If Society 2019)
