Virtalähde masteroi analogihengessä – arkistovalio Riffi 7-2009

|
Image
Toimituksen huomautus:
Nykyisin Kuhmoisissa asuva ja siellä äänitteiden masterointipajaansa pyörittävä Jaakko Viitalähde oli Riffin haastattelussa viimeksi numerossa 1/2023, mutta kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta lehden historiassa. Arkistoissa nimittäin löytyi Pekka Nurmen vuonna 2009 toimittama haastattelu.
Tuohon aikaan jutun päähenkilö ei ollut vielä karistanut pääkaupungin pölyjä tossuistaan, mutta millaisia olivat mietteet ja näkemykset äänitteen viimeistelystä tuolloin, se selviää tästä arkistovaliosta.

•••

Masteroija lienee maailman harvinaisimpia ammattinimikkeitä. Perustallaajan vinkkelistä lähes salatieteeksi listattava työnsarka on saanut otteeseensa Jaakko Viitalähteen, jonka Virtalähde Analog Audio -masterointistudio on hyvää vauhtia kohoamassa kotimaan raskaaseen sarjaan.

Vuodesta 2006 itsensä päätoimisena masteroijana elättänyt Jaakko Viitalähde kertoo masteroinnin olevan kaukana mystiikasta. Kyse on ennen kaikkea kuullun ymmärtämisestä ja korkealaatuisesta teknisesta osaamisesta.

– Masterointi on kuuntelua. Kaikenlainen prosessointi tulee vasta toisella sijalla. Masteroijan tehtävänä on varmistaa, että äänitetty ja miksattu materiaali soi oikein sille tarkoitetulla tavalla ja toimii erilaisissa kuunteluympäristöissä. Yksinkertaisimmillaan masterointi on materiaalin valmistelua monistusta ja jakelua varten. Varmistamista, että kaikki on oikein, kokonaisuus toimii, eikä seassa ole mitään ylimääräistä.

Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa äänen ja audiotyöhön tutustunut Viitalähde kertoo innostuksen masterointiin syttyneen oivalluksesta.

– Tajusin, että tapani kuunnella musiikkia sopii masterointiin. Aloin suoraan kartuttaa osaamistani sillä alueella ja jätin miksauspuolen kokonaan väliin kehityskaaresta. Maassa on niin paljon hyviä äänittäjiä ja miksaajia, että en nähnyt minusta olevan mitään hyötyä sillä kentällä.

Tietotaitoaan Virtalähde on kartuttanut tutkimalla ja testaamalla. Hän on myös perehtynyt muiden masteroijien toimintaan ja saanut tarpeen mukaan konsultaatiota alan konkareilta.

– Olen kokeillut, tehnyt ja suodattanut kaikkia tietohippuja, mitä vastaan on tullut. Masterointi on pikkusievää puuhaa, pieniä muutoksia sinne tänne. Samalla tavalla tapahtuu oppiminenkin. Tietoa ei voi rysäyttää kerralla päähän. Olen lähtenyt ajatuksesta ”jos et tiedä mitä teet, älä tee sitä”. Kun tieto karttuu, voi tehdä radikaalimpiakin ratkaisuja.

Elektroniikkaa harrastavalle osaajalle perehtyminen masterointiin on tuonut mukanaan myös laiterakennuksen. Suurin osa Viitalähteen käyttämistä laitteista on omin käsin tehtyjä.

– Käyttämällä omia laitteita tiedän täsmälleen, miten signaali kulkee. Pystyn pikku hiljaa maistelemaan laitteita ja muokkaamaan uusia versioita tarpeen mukaan. En ole koskaan masteroinut muilla kuin itse tehdyillä laitteilla. Pärjään aika vähällä laitemäärällä, mutta mielestäni niiden kaikkien tulee olla kunnollisia.

Nimensä mukaisesti Virtalähde Analog Audio luottaa pääosin analogitekniikkaan.

– Käytän digitekniikkaa lähinnä ekvalisaattoripuolella. Toisaalta hyvä parametrinen analogi-eq on tärkein tekijä, mitä ilman en tulisi toimeen.


Virtalähde vaihtoehtona

Virtalähde Analog Audion alkutaival käynnistyi hyvässä nosteessa. Asiakaskunta laajentui muutamassa vuodessa yksityishenkilöistä ja pikkubändeistä levy-yhtiöihin ja nimekkäisiin artisteihin. Indie-yhtyeiden ohella referenssilistalta löytyivät jutun teon aikaan vuonna 2009 esimerkiksi Agents, Absoluuttinen Nollapiste ja Juha Tapio.

– Uskon, että asiakkaitani yhdistää tietty vaihtoehdon tavoittelu. Ja kai minulla on jonkilainen oma soundikin. Inhoan rajusti kasaan puristettua matskua, josta puuttuvat suorat transientit. Yritän siis pitää dynamiikan elävänä ja kuuntelen materiaalista paljon rumpuja. Tykkään myös pitää ylämiddlen aika pehmeänä ja muutenkin keskialue on minulle tärkein juttu. Bassot ja diskantit vaan seuraavat perässä ja niitä on musiikissa joko paljon, vähän tai liioitellusti. Riippuu tyylistä.

– Tykkään myös kokonaisuuksien huolellisesta rakentamisesta. Harkitut editoinnit, tauotukset ja pienten juttujen korostamiset luovat pätevän paketin ja hallitun, tasapainoisen kokonaisuuden. Pelkkä soundi ei sitä vielä tee.

Viitalähteen mukaan masteroinnissa ei tule keskittyä liikaa yksittäisten asioiden viilaamiseen.

– Pitää koko ajan nähdä se metsä, eikä puita ollenkaan. Joskus voi vilkaista jotain runkoa, mutta palata takaisin metsään.

Hyvä miksaus on tärkeä lähtökohta onnistuneelle masteroinnille. Se antaa raamit ja näyttää suunnan.

– Masteroijan rooli on samaan aikaan suuri sekä pieni. Masteroinnin pitää olla asia, jota ei kuunnellessa aisti ensimmäisenä. Miksaajat ovat niin hienoa porukkaa, että he kyllä tietävät, millainen soundi musiikissa tulee olla. Minun tehtäväni on vain täsmentää sitä. Masteroija ei ole mikään taiteilija, jonka tehtävä olisi määritellä mitään uudelleen. Kyse on asiakaspalvelijan työstä ja asiakkaan visioiden tukemisesta.


Pieniä ihmeitä

Tarttuessaan uuteen masterointiprojektiin Viitalähde etenee hyväksi havaitsemansa kaavan mukaan. Kaikki alkaa kappaleiden laittamisella oikeaan järjestykseen ja niiden sisäisten tasoerojen tasoittelulla. 2009 polku piirtyi näin:

– Otan materiaalin pc:lle Samplitude -ohjelmaan, säädän gainit ja ihan vain kuuntelen, mitä projekti pitää sisällään. Kuuntelen kokonaisuuden läpi pari kertaa ja fiilistelen, mihin suuntaan hommaa lähdetään viemään. Kaiuttimina minulla on Quested VS2108 -mallit, joilla olen tottunut työskentelemään.

Seuraavaksi työstö etenee Cranesong HEDD 192 -muuntimen kautta omatekoiseen putkiekvalisaattoriin ja parametriseen ekvalisaattoriin.

– Putkilaitteella haen perussoundin. Parametrisellä taas teen selkeät korjaukset, jos taajuuspuolella on ongelmia. Sen jälkeen säädän sävyjä kohdalleen ja tuon pikku hiljaa kotimaisen Knif Audion tekemää putkikomperssoria mukaan pakettiin, jos minulla on etukäteen mielessä, mitä sillä haluan tehdä. Aina en välttämättä kompressoi ollenkaan. Jos miksauksessa tehty dynamiikka toimii, ei siihen kannata puuttua.

Seuraavaksi signaaliketjussa on Gyraf -audion putkikompressori, jota Viitalähde ei käytä läheskään kaikissa projekteissa.

– Kyseessä on enemmän saturaatiovehje, jolla voi tarpeen vaatiessa paisutella asioita aikamoisiin mittasuhteisiin. Sen päälle muuntimesta löytyy nauhasimulaatiota, säröä sekä muita pieniä mausteita, joilla voi viimeistellä keitosta. Kaiken kaikkiaan sekä masterointiprosessi että signaalitie on aika simppeli. Kyse on vain siitä, miten saa kaiken balanssiin ja soundaamaan hyvältä.

Viitalähteen mukaan osalla asiakaista ei aina ole selkeää käsitystä siitä, mihin masteroinnissa voidaan vaikuttaa. Epärealistisiin odotuksiin on tietenkin mahdoton vastata.

– Joskus pystyn kyllä tekemään pieniä ihmeitä, kuten tuomaan laulua ylöspäin tai poistamaan asioita kokonaan. Kaikki riippuu kuitenkin lähdemateriaalista.


Hitaasti kypsytellen

Jaakko Viitalähde toteaa olevansa tyytyväinen bisneksensä kehittymiseen. Kalenteri on täynnä hyvän matkaa eteenpäin ja töitä riittää viidelle päivälle viikossa.

– En ole koskaan mainostanut missään. Olen ollut läsnä keskustelufoorumeilla ja ajanut asiaa eteenpäin pikku hiljaa. Sana on kiirinyt eteenpäin itsestään. En muutenkaan usko pikavoittoihin, vaan hitaaseen kypsymiseen. Olen tehnyt parhaani ja katsonut miten homma etenee. Olen myöskin rehellinen itselleni ja jos tämä ei olisi ottanut tuulta alleen, olisin lopettanut.

Finnvoxin ja Chartmakersin kaltaisten muiden masterointistudioiden kanssa Viitalähde ei koe kilpailuasetelmaa.
– Mielestäni ei ole olemassa yhtä yksittäistä masteroijaa, vaan jokaiselle projektille sopivin masteroija. Asiakkaat haluavat usein masteroidun testipätkän materiaalistaan kuultaville, jotta voivat sitten valita itselleen sopivimman paikan. Minäkin teen mielelläni demomasterointeja lyhyisiin musiikkipätkiin.

Työrintamalla Viitalähteen suurena motivaation lähteenä on itsensä kehittäminen. Vaikka Virtaläde Analog Audion suosio masterointistudiona on nousujohteinen, ei paineita toiminnan kasvattamiselle ole.

Image

– Uskon, että täällä välissäkin pitää jonkun toimia. Itselläni ei ole mitään hinkua sinne tuulisimmalle huipulle. Haluan pitää kulurakenteen sellaisena, että pystyn oikeasti tarjoamaan laadukasta masterointia suhteellisen edullisesti sitä tarvitseville.

Lisätiedot: Virtalähde Mastering

Huom! Sen Jaakko Viitalähden uudemman Riffi-haastattelun voit lukea printtinumerosta 1/2023

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 7/2009. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta, josta löytyvät vuosikerrat 2010 alkaen.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

Taannehtivia numeroita voi tilata yksittäin tai vuosikertoina Riffin verkkokaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita on edelleen pääosin saatavilla, niitä koskevat kyselyt kannattaa tehdä sähköpostilla.